TAIDE 3/2020 Tunne läsnäolosta ja pysähtyneisyydestä hallitsee hiljaisten hahmojen joukkoa. Niiden ikiaikaisen arkaainen olemus ja poltetun saven lasitteen himmeä hohto murrettuine sävyineen vievät ajatuksen kauas antiikin maailmaan. Nämä suurimmillaan lähes ihmisen kokoiset saviveistokset voisivat olla ruukkuja, ne ovat sisältä onttoja ja kurottavat kohti yläilmaa. Ne voisivat olla tarkoitettuja säilyttämään ainetta mutta toisaalta niiden toisinaan oudosti vääristyneet muodot […]